lauantai 2. helmikuuta 2013

nameless.

Pyydän syvästi anteeksi, että käytin slangia.

ne sanoo sun pitää puhua
ne taputtaa sua selkään
ja varoo ettei ne sano sitä
mitä sä piilottelet pinnan alla

sä vedät hupun päähän
tunget kädet taskuihin
kiität kahvista ja nouset pöydästä

ne tahtoo heittää sut kotiin
mutta sä ilmoitat käveleväs
ne jää seisomaan kuistille
katsomaan kun katoat sateeseen

sä istut sohvalla
tuijotat kalpein kasvoin telkkaria
valojuova heittelee kasvoillasi
vanha kännykkäsi piippaa
sen näyttö vilkkuu vihertävänä

sä poimit sen kätees ja lyöt luurin soittajalle
heität kapulan pöydälle ja vedät viltin korviin
väännät teeveen äänen nolliin
ja jäät hiljaa kuuntelemaan
kun sade hakkaa kämppäs ikkunaa

ne tahtoi että sä parantuisit
ne tahtoi auttaa sua
toivoi että kertoisit mikä mieltäs painaa
sä vaan sylkäisit päin naamaa ja kirosit
paskat puhuminen enää auta

sade koputtaa tasatahdein lasia
televisio humisee taustalla
sä et itke vakuutat itsellesi
nielet kyyneleet ja nouset keittämään lisää kahvia
tää yö on jälleen oleva pitkä ja pimeä
kun sä istut yksinäsi ikkunalaudalla
tuijottamassa tyhjyyteen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti