tiistai 15. tammikuuta 2013

Pöllönsulka

Tämä aihe... No jaa. :D

Kiidän paljain jaloin
halki tämän äärettömän metsän

kierrän jälleen kalliolle
horisonttiin tähyän
aurinko maalaa maiseman
lämpimillä säteillään ihoani silittää

tuuli laulaa havuissa
minä itken hiljaisuudessa
valon helmeilevässä kajossa

hautaan sulan viimeisen
liuskekivilohkareen alle
tuuleen lasken pölyn punaisen
maan pyhän jauhon

on ohi aika sotien
takana taival läpi pimeän
edessä vain valtaisa maailma
rajana kotkan siivet ja sydämein lyönnit

en jaksa enää etsiä
jään tähän
ikuisuuteen
hetken äänettömyyteen
jossain tuolla
haukka katsoo minua korkeuksissa
ylisessä jylhänä
minä arvottomana
klaanittomana hylkiönä

3 kommenttia:

  1. Tosi hienoja tunteikkaita runoja! Ihan niiku joittenki ammattilaisten tekimiä! : )


    http://vaikkamitakaikkea.blogspot.fi/

    VastaaPoista